Tässä blogisarjassa käsittelen ympäristötoimittaja Gaia Vincen kirjaa Nomad Century.
Kuvittele
Tätä kirjoittaessani Suomen hallitus on päättänyt poistaa kirjastoilta vähälevikkisen kirjallisuuden ostotuen. Muutoksen on suuniteltu tulevan voimaan syksyllä 2024. Tuen poisto kaventaa huomattavasti sitä valikoimaa ja niitä mielipiteitä, mitä meillä on mahdollisuus lukea ja vaikuttaa myös haluun ja kykyyn tuottaa marginaalisempaa kirjallisuutta. Yhä enemmän tullaan siis tuottamaan kirjallisuutta kaupallisilla ehdoilla, jolloin terävimpiä ja vähemmän suosittuja mielipiteitä lienee parasta siloitella. Käsittelen seuraavassa Gaia Vincen kirjaa Nomad Century- Kirja joka edustaa vahvasti faktoihin pohjautuvaa, mutta tulevaisuuden osalta osittain kuvittelun varassa olevaa tietokirjallisuutta, jonka olemassaolo on mielestäni tärkeää. Nykyhetken todellisuus on joskus ollut utopia. Tämän päivän utopia voi joskus tulevaisuudessa olla todellisuutta.
Siirtolaisuuden ajurit
Gaia Vince rakentaa kirjassaan ehkä mielikuvituksellisenkin tulevaisuudenkuvan maailmasta jossa me voisimme joskus elää. Vince pohtii aluksi ihmisen esihistoriaa, sitä miten ihminen on vuosituhansien saatossa siirtynyt ja levittäytynyt uusille elinalueille, kunnes on asettunut maanviljelyksen ja aina laajenevan kaupankäynnin myötä aloilleen. Vince näkee edessään uuden ajanjakson, missä ainakin osa ihmiskunnasta joutuu taas siirtymään pois elinkelvottomilta alueilta ilmastonmuutoksen seurauksena.
Me kaikki joudumme siirtymisestä osallisiksi, halusimme tai emme. Meidän osaksemme koituu toinen seuraavista vaihtoehdoista: olemme joko muuttajia tai muuttajien vastaanottajia. Huolimatta siitä, että joku saattaisi pitää kirjassa esitettyjä näkemyksiä naiiveina Vince haluaa nähdä muuttamisen ja siirtolaisuuden ratkaisuna, ei uhkana, jollaiseksi se ainakin tällä hetkellä useammin halutaan kehystää.
Ilmaston lämpenemisestä on hieman toisistaan poikkeavia ennusteita ja skenaarioita, riippuen siitä millaisiin toimiin me ihmiskuntana ryhdymme, mutta kovinkaan epärealistista ei ole se, että me olisimme kulkemassa kohti 4 asteen lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä. Tätä kirjoittaessani on juuri uutisoitu, että globaalin lämpötilan keskiarvo on jo viimeisen vuoden ajalta ylittänyt paljon puhutun 1,5 asteen rajan. Voisi olettaa, että 2 asteen nousu vakiintuu pian ilmaston lämpenemistä käsittelevään uutisointiin seuraavaksi tavoiterajaksi, 1,5 asteen tilalle. Vince toteaa, että maailmanlaajuisesti kasvava energian tarve on yhä se suurin ongelma ja se, miten me sen energiantarpeen täyttämme. Energia tuotetaan globaalisti edelleenkin suurimmalta osin fossiilisten polttoaineiden avulla.
Jos ilmasto lämpenee 4 astetta, niin aavikoituminen saattaa edetä Saharasta Välimeren toiselle puolelle, Keski-Eurooppaan asti ja kuivattaa Tonavan ja Reinin. Etelä-Amerikassa vastaavasti Amazon-joen kuivuminen lisäisi alueen metsäpaloja ja tuhoaisi maapallolle elintärkeää sademetsää.
Antroposeenin neljä ratsastajaa
Vähän samaan tyyliin kuin keskiajalla, Vince esittelee antroposeeniajan neljä ilmestyskirjan ratsastajaa. Tällä kertaa ratsastajilla ei viitata tauteihin, vaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin elementteihin, joita ovat Tuli, Kuumuus, Kuivuus ja Tulva. Näiden elementtien avulla Vince hahmottaa pohjaa niille syille, miksi ihmiset lähtevät liikkeelle ja hakeutuvat asumaan jopa maapallon toiselle puolelle.
Tuli
Elementti tuli tarkoittaa lisääntyviä metsäpaloja tietyilla maapallon alueilla. Esimerkkinä Vince käyttää Australian metsäpaloja ja mainitsee metsäpaloille altiita alueita löytyvän lisäksi Kaliforniasta aina Brittiläiseen Kolumbiaan ja Euroopasta Aasiaan, mainiten lisäksi Amazonin alueen ja Indonesian. Siirtolaisuuteen keskittyvän kirjoittajan tarkastelukulma on tässä luonnollisestikin aika ihmiskeskeinen. Aiheesta löytyy tosin kotimaisestakin kirjallisuudesta erilaisia, tuoreita ja ajattelemisen arvoisia näkökulmia. Elisa Aaltola menee metsäpaloa pakenevan eläimen pään sisään tavalla, jota on jopa vaikea lukea ja Luonnonperintösäätiön Pepe Forsberg ja Anneli Jussila käsittelevät metsäpaloja osana luonnontilaisen metsän välttämätöntä uudistumista.
Kuumuus
Kuumuus on vaarallinen jo sellaisenaan, ei pelkästään se mitä siitä seuraa. Maailmassa mitataan tällä hetkellä kaksinkertainen määrä sellaisia päiviä, missä lämpötila ylittää 50 astetta jollakin alueella, kuin 30 vuotta sitten. Kosteuden myötä kuumuudesta tulee erityisen tappavaa. Puhutaan märkälämpötilasta, joka on tappava jo 35 asteessa. Kuumia ja kosteita alueita ovat Persianlahti, Ingtian jokilaaksot ja Pakistan.
Kuivuus
Kuivuus vaikuttaa ennenkaikkea ravinnon saatavuuteen heikentyneiden satojen myötä. Vince vierailee bolivialaisessa kylässä, joka on lähes tyhjentynyt, koska mikään ei enää kasva ja viljelyelinkeinoa on mahdoton harjoittaa. Muita erityisen kuivia alueita ovat Pakistan, Afganistan, Turkmenistan, Kirgisia ja Uzbekistan.
Tulvat
Voi tuntua jossain mielessä ristiriitaiselta, että näemme uutisvirrassa tietoja toisaalta kuivuudesta ja sitten liiasta veden määrästä, mutta myrskyt ja merenpinnan nousu aiheuttavat vakavia tulvia, jotka tuhuavat asumisen edellytyksiä sellaisia alueilla, joissa tämänhetkiset asukasmäärät lasketaan sadoissa miljoonissa. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi Bangladesh, Malediivit ja Tuvalu. Meillä on Euroopassa kokemusta ja tietoa siitä, miten vaikkapa Hollannissa tai Venetsiassa suojaudutaan tulvia ja vedenpinnan nousua vastaan, mutta kaikkialla tämä ei ole mahdollista jo ihan taloudellisistakin syistä.
Ratkaisuna siirtolaisuus
Jos ajatellaan siirtolaisuutta ja eläinkuntaa, niin eläimillähän muuttaminen on aivan luonnonllinen selviytymisen strategia, mutta ihmisillä näin ei ole. Ihmiskunta on pystynyt luomaan tehokkaita tavaransiirtoketjuja, jolloin resurssit maapallon toiseltakin puolelta ovat muutaman tietokonesovelluksen klikkauksen päässä ja meidän ei itse tarvi lähteä paikaltamme minnekään. Esihistoriamme ja selviytymisemme lajina perustui kuitenkin pitkälti paikan vaihtamiseen. Esihistoriassa ihminen on siirtynyt monta kertaa eri ajanjakosoina. Kylminä aikoina on siirrytty kohti päiväntasaajaa ja lämpiminä aikoina kohti napa-alueita.
Koti jää taakse
Vince siirtyy siirtolaisuuttaan käsittelevässä kirjassaan esihistoriasta pohdiskelemaan siirtolaisuuden merkitystä ja aikaansaannoksia nykyisessä ympäristössämme. Ensinnäkin omasta kodista lähteminen ei liene ihan helppo päätös. Viimeisen tuhannen vuoden aikana muun muassa löytöretket, eli uusien alueiden ja maailmojen löytäminen on motivoinut ihmistä lähtemään. Usein löytöretkeilijät ovat huomanneet saapuessaan uudet mantereet jo asutuiksi, mutta ovat tästä huolimatta pakottaneet alkuperäisväestön mukautumaan omaan kulttuuriinsa, koska ovat pitäneet sitä parempana ja kehittyneempänä.
Siirtolaisuus on synnyttänyt suuria kaupunkeja. Euroopassa Vince nostaa esille esimerkiksi Rooman ja aiemmin mainitun Venetsian. Siirtolaisuus on myöskin synnyttänyt suuren joukon paperittomia ihmisiä, joka näinä rajojaan vartioivien kansallisvaltioiden aikakaudella on aiheuttanut erinäisiä ongelmia. Suurilla kaupungeilla on paperittomuuteen omanlaisia ratkaisujaan. Muun muassa New York City on ratkaissut paperittomuutta mahdollisuudella saada kaupungin henkilökortti, jos asukkaalla on esittää osoite, jossa asuu. Esimerkiksi sähkölasku on riittänyt todisteeksi henkilökorttiin.
Siitä huolimatta, vaiko juuri siitä johtuen, että siirtolaisuus ja monikulttuurisuus lisääntyy joka puolelle, koskaan historiassa ei ole rakennettu niin paljon muureja ja aitoja estämään rajojen ylittämistä, kuin tänä päivänä, Vince huomauttaa. Gaia Vincen kirja Nomad Century käsittelee monipuolisesti niitä seurauksia, mitä alati kiristyvällä rajapolitiikalla, muureilla ja estämisellä saadaan aikaan. Kirjoitan tästä tarkemmin seuraavalla kerralla.
Lähteet
- Gaia Vince, Nomad Century – How to survive the climate upheaval (Penguin Books, 2023)
- Elisa Aaltola, Puhe eläinten puolesta (Into, 2023)
- Pepe Forsberg & Anneli Jussila, Puut puhuvat (Minerva, 2023)
Rajallisen taivaan alla 
Yksi kommentti artikkeliin ”Siirtolaisuuden vuosisata – Osa I: Ilmestyskirjan ratsastajat”