Siirtolaisuuden vuosisata – Osa II: Erilaisia väestöpyramideja

Tässä blogisarjassa käsittelen ympäristötoimittaja Gaia Vincen kirjaa Nomad Century

Hulluuden rajoilla

Pyöritellesäni mielessäni Gaia Vincen näkökulmaa maahanmuutosta, huomaan pohtivani sitä, miten hämmästyttävän nopeasti me otamme vastaan ja hyväksymme epäloogistakin informaatiota, jos se tulee sellaisesta suunnasta, johon me olemme tottuneet luottamaan, jos se tulee ikäänkuin autorisoidulta taholta. Siitä on todella vähän aikaa, kun tuhlasimme merkittäviä summia rahaa verkkoaidan pystyttämiseen itärajalla ja sitä on tarkoitus jatkaa. En oikein ymmärrä vieläkään, että miksi? Nyt olemme sulkeneet raja-asemat itään päin, mutta rajan yli tulee silti ihmisiä tai niitä siis työnnetään yli ja meidän pitää kuulemma vastustaa tätä toimintaa. Gaia Vince mainitsee, että tyypillisessä siirtolaisvihamielisessä retoriikassa siirtolaisista tehdään turvallisuusuhka.

Lyhyesti kerrattuna maapallon väkiluvun kehitys on ollut seuraava: ensimmäinen miljardi saavutettiin noin vuonna 1800, kuuden miljardin raja juuri vuosituhannen vaihteen tietämillä ja 2020-luvulle tultaessa ylitimme kahdeksan miljardia. Ennusteet viittavat tällä hetkellä, että olemme menossa noin kymmenen miljardin huippua kohti, jonka jälkeen alkaa lasku. Varakkailla valtioilla ollaan jo nyt selvässä laskussa väkiluvun suhteen.

Ajatus kansallisvaltiosta on sellainen, että ihminen kuuluu sinne, minne hän on syntynyt. Suurin osa ihmisistä on kiinnitetty geografisesti tiettyyn paikkaan pelkästään syntymän sattuman kautta. Vince kuitenkin esittää, että 1,5 miljardia syntymäpaikkaansa kiinnitettyä ihmistä joutuu jättämään kotinsa vuoteen 2050 mennessä. 1,5 miljardia ei ole lukuna mielestäni mikään ihan vähäpätöinen. Ajatus kansallisvaltiostakaan ei välttämättä kestä kriittistä tarkastelua kaikista mahdollisista näkökulmista käsin. Kansallisvaltio voi elinympäristönä olla hyvinkin rauhaton. Maailmassa on ollut noin 200 sisällissotaa sitten vuoden 1960.

Edellä mainittuun rajojen pystyttelyyn ja siirtolaisvastaisuuteen Vince tarjoaa perusteeksi ihmisen tarvetta muodostaa ryhmiä samankaltaisuuden perusteella. Tästä siis eittämättä seuraa halua rakennella muureja, jotta sekoittumista liian erilaisen kanssa ei pääsisi tapahtumaan. Poliittisessa puheessa voidaan teemana nostaa esille sosiaalinen koheesio ja luoda mielikuva siitä, että tämä koheesio on vaarassa särkyä. Tämänkaltainen tapa esittää asia, nostaa yleensä populististen puolueiden suosiota. Paradoksaalista sen sijaan on, että samaan aikaan, kun me muodostamme ryhmiä kaltaistemme kanssa, me luomme myös verkostoja rajojen yli muun muassa kaupankäynnin muodossa. Siis tämänkaltaista yhteistyötä harrastetaan maiden välillä kulttuurieroista huolimatta, mutta samalla saatetaan jopa maksaa siitä, että jotkut maat ottavat siirtolaisia vastaan ja maksajien ei tarvitse tai että jotkut maat eivät alunperinkään päästä kansalaisiaan ulos maasta. EU on maksanut Libyalle, että se pitäisi lähtöhalukkaat kansalaisensa rajojensa sisäpuolella.

Siirtolaisuuden tekeminen kohjtuuttoman vaikeasti johtaa myös voimakkaaseen eriarvoisuuden lisääntymiseen. Rajoille pystytetään pakolaisleirejä, joissa ihmiset elävät anomus-limbossa jopa vuosikymmeniä. Ihmisä syntyy leireille ja näin muodostuu maattomien joukko, jolla ei ole olemassa virallista valtiota, johon he kuuluisivat. Tässä taustalla on ihmisten osalta vain se, että he haluavat joko pelastaa oman elämänsä tai tehdä siitä parempaa, ihmisarvoisempaa. Tämä ei ole mielestäni ollenkaan kohtuuton tavoite. Vince kertoo vierailleensa pakolaisleireillä ja kun elinolot ovat riittävän kurjat, niin ihmisen perimmäinen tavoite on säilyttää omanarvontunto.

Näkökulmia Suomeen

Irtaudun hetkeksi Gaia Vincen kirjasta ja pohdin tulevaisuuden haasteita toisesta näkökulmasta. Meillä näyttäisi olevan kaksi isoa haastetta, jotka tulevat muuttamaan maailmoja, yhteiskuntarakenteita ja tapaa elää, sekä tapaa suhtautua elämään ja kaikkeen elolliseen meidän ympärillämme. Ensimmäinen haaste on ilmastonmuutos ja siinä erityisesti ilmaston lämpeneminen, mutta myös muut rinnakkaisvaikutukset. Toinen haaste on kaiken ilman muuta kapitalistinen talousjärjestelmä, joka ei voi jatkua nykyisen mallisena rajallisessa ympäristössä. Kaikki muut huolet, kuten sodat, turvattomuus, köyhyys ja kulkutaudit ovat jollain tavalla johdannaisia näistä kahdesta edellä esitetystä asiasta.

Ilmaston lämpeneminen ja talouskasvun loppu vaativat molemmat suuria ja perustavanlaatuisia muutoksia. Olisi hyvin toivottavaa, että emme kohtaisi näitä molempia ongelmia samaan aikaan, siis ei ehkä samalla vuosikymmenellä. taitekohtien välillä saisi varmaan olla useampikin vuosikymmen sopeutumisaikaa.

Väestörakenteeseen liittyen kuntaliitto kertoi, että maamme koululaisten ja samalla myös koulujen määrä romahtaa tulevina vuosikymmenina ja että ainoastaan poikkeuksellinen maahanmuutto voisi tämän suuntauksen pysäyttää. Edes ”synnytystalkoot” eivät tässä tilanteessa enää riitä. Ja taas kerran, hyvinkin ristiriitaisesti, meillä on ollut tapana syyttää väestönkasvua myös ilmastonmuutoksesta tai sitten vastavuoroisesti vaieta väestönkasvuongelmasta aivan täysin, sen saadessa arveluttavia ja epähumaaneja sävyjä. Väestönkasvuun ja ilmastonmuutokseen liittyen YLE julkaisu melko ansiokkaan artikkelin, jossa haastateltiin muun muassa Bios-tutkimusyksikön ympäristötutkijaa Ville Lähdettä. Artikkeli osoittaa, että tämä ongelma voidaan nostaa keskusteluun myös järkevällä tavalla. Reunahuomautuksena totean vielä, että tämän Bios-porukan tutkimuksia ja kirjoittelua kannattaa seurata laajemminkin. Oikein hyvää materiaalia.

Väestön vähenemisen kriisi

Takaisin kirjaan Nomad Century. Muistutan, että Vince ei juurikaan kohdista kirjassaan kritiikkiä kapitalistisen talouden suuntaan, vaan hän esittää ratkaisuja ilmastonmuutoksen aiheuttaman muuttoliikkeen humaaniin hallintaan. Euroopan väestömäärän ennustetaan laskevan 10 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Tämän lisäksi väestörakenne vanhenee. Jos otetaan vaikka pelkästään Saksa, niin se tarvitsisi 500 000 maahanmuuttajaa joka vuosi paikkaamaan tätä vajetta. Vuosina 2015-2016, Syyrian kriisin aikana Saksa ja Ruotsi vastaanottivat runsaasti maahanmuuttajia ja hyötyivät siitä, koska suurin osa tulijoista työllistyi. Ei liene epäilystäkään, että Ukrainasta tulleet pakolaiset tulevat myös näkymään tilastoissa positiivisesti. Vince esittää asian, joka tuntuu väittävän vastaan meillä usein esitetylle maahanmuuttovastaiselle retoriikalle. ”Me emme voi mennä Ruotsin tielle”, mutta samaan aikaan samat ihmiset sanovat, että meidän taloutemme putoaa Ruotsin kyydistä.

Asennetasolla olemme selvästi hyvinkin kaukana avoimien rajojen politiikasta. Yksi keino lähestyä ongelmaa olisi gloabaali järjestö, esikerkiksi YK, joka voisi kontrolloida siirtolaisuutta. Puhutaan paperittomista, tällaisia voi olla esimerkiksi aiemmin mainitut pakolaisleireillä syntyneet. Ihmisille pitäisi antaa kansallisen syntymähenkilöllisyyden lisäksi YK:n henkilllisyys. Tämä on siis se ehdotus, jonka Vince esittää ja vaikka itse ajattelen heti, että mahtaako YK:sta olla tämänkaltaiseen rooliin, niin samanaikaisesti on selvää, että mikään kansalaisvaltio ei voi olla siinä päättäjän asemassa. Globaali järjestö kyllä tarvitaan, on se sitten YK tai joku muu. YK on kyllä tehnyt joitakin liikkeitä liittyen maahanmuuttoon, mutta ottaako niitä kukaan vakavasti? Vuonna 2020 YK:n Ihmisoikeuskomissio linjasi, että ihmisiä ei saa enää palauttaa alueille, josta he ovat lähteneet ilmastopakolaisina ja jossa ei ole enää turvallisia elinolosuhteita.

Vince vastaa vielä kirjassaan siihen vääjäämättömään kysymykseen, että jos me avaamme rajamme ja otamme vastaan sen poikkeuksellisen maahanmuuttajien vyöryn, josta Kuntaliittokin mainitsi, niin miten me sen teemme. Miten me ratkaisemme asumisen, ruuantuotannon ja energiantarpeen vaatimukset ja miten me samalla otamme luonnon huomioon. Tämä vaati vielä ainakin yhden kokonaisen blogikirjoituksen.

Lähteet

• Gaia Vince, Nomad Century – How to survive the climate upheaval (Penguin Books, 2023)
• Koululaisten ja koulujen määrä romahtaa – Kuntaliitto: Vain poikkeuksellinen maahanmuutto voi estää
• Afrikka on nuori ja suuri, Eurooppa vanha ja pieni: Tältä maailma voi näyttää, kun nykynuoret ovat 60-vuotiaita

Sarjan muut osat

• Siirtolaisuuden vuosisata – Osa I: Ilmestyskirjan ratsastajat