Siili

Siili on sillä tavalla metka eläin, että se on pihoissamme melkoisen toivottu. Toisin kuin vaikkapa jänis. Siili toivottuvuus liittyy siihen, että se pistelee suuhunsa kaikkea epätoivottua ja tekee pihojemme kasveille suhteellisen vähän haittaa. Jos kesällä tulee kuiva ja lämmin ajanjakso, niin lehdissä meitä muistutellaan, että siilille pitää antaa vettä.

Kukahan muuten mahtaa olla keksinyt suomen kieleen sanan siili? Se on aika hyvä ja kuvaava. Englannin kielessä siili on hedgehog. Hedge on aita, sellainen suojaava aita, ehkä piikikäs pensasaita ja hog siinä aidan perässä on sika. Mikä ihmeen vimma on kutsua tätä eläintä siaksi vaikka se ei selvästikään ole sika. Hog taitaa kaiken lisäksi olla vielä oikein sellainen iso ja vihainen, karjumainen sika. Kuten arvata saattaa, englanninkielisten sikailuvimma ei suinkaan lopu tähän. Suloinen kotieläin marsu on muodoltaan vähän siilin tapainen, mutta ilman piikkejä. Englannin kielessä marsu on guinea pig, eli ei karjumainen sika, vaan ihan vain perussika.

Väitetään, että unkari olisi kielenä suomen sukulainen, mutta toisaalta väitetään taas jotain ihan muuta. Tarkastellaan siiltä hetki tästä unkarin näkökulmasta? Siiliksi ymmärretään unkarin kielessä sana sün. Sün on sanana lyhyt ja toteava ja ehkä unkarilaisten mielissä syntyy ajatus mukavasta puutarhojemme piikkipallerosta. Nytkö siis olisimme kuivilla vesillä tässä siili-asiassa? Tarkemmin ajateltuna saatoin iloita hieman liian aikaisin. Unkari kyllä luetaan ugrilaisiin kieliin ja näin sen katsotaan olevan sukulainen, joskin melko kaukainen sellainen, suomen- ja viron kielelle. Unkari kuitenkin lopulta pettää siili-sanan kanssa ja ryntää päistikkaa germaanisiin kieliin kuuluvan englannin nostattamaan sika-hypeen. Siili ilmeisesti unkariksi yleisemmin on sündisznó. Ja kyllä, arvasitte oikein, disznó tarkoittaa tässä sikaa. Siili on unkariksi siis siilisika.

Siilin piikki on aika pitkä. Joissain piikikkäissä pensaissa on aivan silmin nähden lyhyemmät piikit, kuin siilillä on selässään. Minä alkaisin tämän perusteella pitää siilin puolustautumismekanismia aika raskaanakin ja näin ollen tehokkaana ja toimivana. Ajatellaan nyt vaikka kettua hätistelemässä palloksi vetäytynyttä siiliä. Ei mitään mahdollisuuksia. Jalkapallossa tai varmaan monessa muussakin joukkuelajissa, sotastrategioista puhumattakaan, siilipuolustus vaikuttaa aika hyvältä konstilta. Siilipuolustuksesta ei jalkapallossa tulla millään läpi. Etenkään silloin ei tulla, jos hyökkääjätkin ovat tämän strategian eteen koko tarmonsa valjastaneet ja puolustuksen apupiikeiksi ryhtyneet. Puolustusstrategia voi olla nimeltään myös kilpikonnapuolustus. Kilpikonna on suojautuvuudessaan siilin sukulaiseläin, mutta yhdyssanana jotain aivan muuta. Kilpi määrittelee suojautuvuuden, mutta mitä se konna tarkoittaa? Sammakkoako vai rikollista? Englannin kielestä ei tässä ole apua, koska nyt, siis siilistä poiketen, enganninkielinen termi on kova ja napakka, turtle.

Ennen kuin annamme periksi tämän siiliasian suhteen, kääntykäämme rakkaan länsinaapurimme, Ruotsin puoleen. Ruotsinkieli on germaaninen, joten pelkona on, että tämä menee taas sikailuksi. Käsitellään kilpikonna ensin. Kilpikonna on ruotsiksi sköldpadda. Sköld tarkoittaa kilpeä ja padda on konna ja nimenomaan rupikonna. Tässä ei siis olla myötäilemässä englantia, vaan suomen kanssa samoilla linjoilla. Lisäksi konna ratkaisee aiemman ongelman siitä, että oliko suomen kielisessä kilpikonna-sanassa kyse sammakosta vai rikollisesta. Sitten on siilin vuoro. Siili onkin ruotsin kielessä yhdyssana, kuten englannissakin. Ruotsin siiliä kuvaava sana on igelkott, missä igel on jonkinlainen iilimato tai loinen ja kott taas kuvaa olion muotoa: eräänlainen kartio. Tässähän ei ole mitään järkeä. Tämä on jopa pahempaa, kuin englannin kielessä oleva sian tunkeminen joka väliin. Ainoa ilo mitä sanasta loiskartio voisi olla, on se jalkapallon puolustusmuoto. Sellainen toiminta, jossa koko joukkue vetäytyy loisimaan omaan puolustuspäähän.

Kotimaisten kielten keskus määrittelee bambifikaatioksi sellaisen toiminnan, jossa ihminen inhimillistää luonnon ja eläimet. Ville Juhani Sutinen kirjoittaa bambifikaatiosta ravinnossa. Vaikka siiliin tai marsuun liitetään englannin kielessä sikaa kuvaavat sanat hog tai pig, niin ruokana me kuitenkin syömme porsasta tai possua tai jos broilerista puhutaan, niin kananpoikaa. Sutisen mielestä meidät etäännytetään siitä todellisuudesta, mitä lautasellamme todellisuudessa on. Bambifikaatiota esiintyy myös erilaisissa lempinimissä, varsinkin lasten hellittelynimissä, mutta kyllä sitä aikuisillakin on. Naisista puhuttaessa meille syntyy tietynlaisia, vähän tuhmiakin mielikuvia, jos puhutaan kissoista. Saatte itse miettiä, että onko kyse kilteistä kotikissoista vai villeistä kissaeläimistä keskuudessamme. Homma vain pahenee, kun kissoille tulee ikää. Heistä tulee puumia. Tasa-arvo ei tässä toteudu, koska puumaa vastaava miespuoleisesta käytetty termi on hopeakettu, joka on sanana ladattu täyteen ihailua ja kunnioitusta. Kettu taitaa olla suosittu hahmo ilman hopea-etuliitettäkin. Aamulehti kuulemma juuri uutisoi, että Tampereen yliopistollisen sairaalan synnytysosastolta on varastettu melkein kaikki vasta hankitut kettupeitot ja sairaalassa on jouduttu kaivamaan vanhojen peittojen varastoa. Mutta hetkeksi vielä takaisin kissoihin. Kyllä meillä hopeakettukin voi olla kissaeläin. Tällainen on esimerkiksi laulaja Tom Jones, lempinimeltään Walesin tiikeri.

Tuossa edellä taisi tulla tarpeeksi bambifikaatiosta. Eksyin aiheestakin, eli siilistä. Siili- ja kilpikonnapuolustuksista jalkapallossa oli aiemmin puhetta. Minusta olisi kaikin puolin parempi, että todellisuudessa jokseenkin raukkamaisia, ellei jopa loismaisia, puolustusstrategioita ei hellyytettäisi siileillä tai kilpikonnilla. Siksi arvostankin täysin luonnosta erkaannutettua puolustustermiä: bussiparkki. Bussiparkki nolaa puolustavaa joukkuetta osuvasti ja ihan riittävästi. Samalle tasolle bussiparkin kanssa yltää ehkä vain Suomen maajoukkueen koko kentän puolustava pelimuoto silloin joskus Mixu Paatelaisen aikaan. Sen nimi oli joulukuusi. Ja oi niitä aikoja, kun Paatelainen vielä itse pelasi ja me menetimme ratkaisevan karsintapelin johtoaseman, siilipuolustuksesta huolimatta, Unkarille viimehetken maalilla. Sündisznó sentään!