Tässä blogisarjassa käyn läpi talousantropologian tohtori Jason Hickelin teosta Less is More – How degrowth will save the world
Jason Hickel: Polkuja kapitalismin toiselle puolelle
Degrowth ei tarkoita sitä, että bkt laskee, eli degrowth ei tarkoita lamaa. Degrowth on sitä, että me vähennämme materiaalin kiertokulkua ja energiankäyttöä yhteiskunnassa, niin että pääsemme takaisin tasapainoon ympäröivän luonnon kanssa. Samalla me jaamme tulot ja resurssit tasaisemmin ja oikeudenmukaisemmin, vapautamme ihmiset turhasta työstä ja investoimme yhteiseen hyvään, jotta ihmselo voi kukoistaa. Hickel muodostaa listan tärkeimmistä toimista, jotka tulee tehdä.
- Lopetetaan teknologian suunniteltu vanheneminen. On päästävä eron siitä, että kodinkoneet, tietokoneet, älypuhelimet ja viihde-elektroniikka tehdään tahallisesti vanhenemaan ennen aikojaan. Korjaaminen on on kallista vaikka ongelma voi olla jossain pienessä varaosassa. Valtava määrä materiaalia menee hukkaan.
- Lopetetaan mainostaminen. Mainosbisnes on muuttunut oleellisesti viimeisen vuosisadan aikana. Mainokset esittävät ”korjauksen” johonkin ongelmaan tai puutteeseen, mitä ihmisillä ei oikeasti ole. 1990-luvulla tehtiin Yhdysvalloissa tutkimus, joissa 90% firmojen toimitusjohtajista uskoi, että heidän on mahdoton myydä tuotteitaan ilman mainoksia. Joissakin kaupungeissa on tehty jo ratkaisuja mainoksettomista kaupunkiympäristöistä, kuten Sao Paulo ja jossain määrin myös Pariisi Jotkut ekonomistit uskovat, että mainokset auttavat ihmisiä tekemään rationaalisia päätöksiä, mutta totuus on päinvastainen. Mainokset manipuloivat ihmisiä nimenomaan irrationaalisiin päätöksiin.
- Siirrytään omistajuudesta käyttäjyyteen. On paljon sellaisia tavaroita, esim työkaluja, joita käytetään hyvin harvoin, eikä jokaisella tarvitse olla omaa. Erityisesti tämä koskee autoja, meidän pitää kyllä siirtyä käyttövoimana autoissa sähköön, mutta myös autojen määrää on vähennettävä.
- Loppu hukkaruoalle. On hämmästyttävää, että puolet tuotetusta ruuasta menee hukkaan. Supermarkettaja pitää kieltää ruuan hukkaminen, ruoka pitää ohjata esimerkiksi hyväntekeväisyyteen.
- On skaalattava alas ekologisesti tuhoisia yrityksiä. Hickel ottaa tässä esille mm. naudanlihatuotannon tuet ja sen, että lentomatkustus pitäisi lopettaa sellaisilta reiteiltä, jotka voidaan kulkea junalla. Näiden lisäksi hän esittää useita pienempiä esimerkkejä. Ennenkaikkea meidän pitäisi avata demokraattista keskustelua siitä, mitä me haluamme tämän asian kanssa tehdä.
Turhaa työtä tulee vähentää, mutta tietenkin vaikuttaa työllisyyteen. Tämä onkin suurin syy, miksi poliitikot eivät lähde kannattamaan degrowthia. Mutta ei tämä niin monimutkaista ole, kuin miltä vaikuttaa, huomauttaa Hickel. Työ vaatii uudelleenjärjestelyjä, työaikaa pitää vähentää.
Yksi esitetty väite on, että degrowth on vain niukkuuden jakamista. Asia on todellisuudessa päinvastoin. Niukkuus ja ankaran spartalaisuuden peräänkuuluttaminen elämäntyylissä tähtää kasvun maksimointiin. Tätä kasvutavoitetta degrowth-aatteessa ei ole.
Mitä ihan kongreettisesti voitaisiin globaalilla tasolla tehdä? Yksi toimenpide voisi olla velkojen unohtaminen, siis siinä mielessä, että joillakin mailla on historiallisia velkoja, jotka ovat epäoikeudenmukaisia. Tämänkaltaisten velkojen anteeksianto vapauttaisi maita toimimaan itsenäisemmin ja tasaisi varallisuuseroja. Velkaan liittyy muutakin pohtimisen arvoista. Velka on kuin tuolileikkiä. Pankkejen ei tarvitse pitää varallisuutta kuin 10 prosenttia heidän myöntämästään velasta. Sitten kun velkoja maksetaan takaisin, pankit voivat taas myöntää uuttaa velkaa kymmenkertaisen määrän takaisin maksettuun summaan nähden. Tämä pakoittaa velallisen jatkuvaan kasvuun. Pankkeja voisi velvoittaa antamaan velkaa siitä rahasta, joka heillä on, eikä luomaan siinä tilanteessa uutta rahaa.
Pari ydinsääntöä tasapainossa olevalle maailmalle:
- älä koskaan käytä materiaalia enemmän, kuin ekosysteemi pystyy tuottamaan
- älä koskaan saastuta enemmän, kuin ekosysteemi pystyy puhdistamaan
Kommenttiraita: Maailmanparantaja muistelee
Maailmassa on jo 27 kertaa kokoonnuttu ilmastosopimuksen osapuolikokouksiin ja yhtävä vaille kaikissa on päästy sopimukseen, juolla ilmastokriisi on ratkaistu. Tästä huolimatta päästöt ovat näiden sopimusten aikana kasvaneet 70 prosenttia ja jatkavat edelleen kasvuaan. Näin kirjoittaa Risto Isomäki kirjassaan Maailmanparantajan muistelmat.
Vaikka edellisessä kirjoituksessani totesin, että haaveilu on sallittua, niin haaveilunkin pysäyttää aina välillä takana väijyvä kyynisyyden uhka. Ensin me kiellämme ilmastomuutoksen, sitten me vähättelemme sitä ja sitten lopulta toteamme, että mitään ei ole tehtävissä, joten jatketaan kuten ennenkin. Flightradar24-palvelu kertoi juuri, että kesäkuussa 2023 lennettiin maailmassa enemmän kaupallisia lentoja, kuin koskaan ennen.
Jason Hickel: Kaikki on yhteydessä kaikkeen
Kirjan viimeisessä luvussa Hickel palaa siihen, mistä hän aloitti, eli filosofiseen ja antropologiseen mietiskelyyn. Hän puhuu erilaisista luonnonkulttuureista. Miten animalismi suhtautuu Descartesin dualistisiin teorioihin. Olemmeko yhtä luonnon kanssa vai jotenkin siitä erillään? Kasvuvimma kiihdyttää kuudetta massasukupuuttoa. Kapitalismin ja animismin arvojen kontrasti ei voisi olla tämän enempää alleviivattu.
Historia on osoittanut, että kolonialismin purkaminen on vaatinut asioiden ajattelua täysin uudella tavalla. Jos nyt ajatellaan kapitalismia ja degrowth-aatetta, niin asioiden ajattelu uudella tavalla on siinä keskiössä. Jos tätä ei degrowthista ymmärrä, niin silloin menettää sen keskeisimmän pointin.
Kaikki on yhteydessä kaikkeen. Mietitään ihmis kehoa, bakteerien merkitystä ja luontoa: Puut, sienet, ihmiset bakteerit. kaikki tarvitsevat toisiaan ja siksi luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on ehdottoman tärkeää. Mitä oikeutta meillä on ylipäätään käyttää luonnon resursseja, pitäisikö resursseja kutsua lahjaksi?
Ja sitten vielä ”Less is more” kiteytettynä: Rikkaiden maiden on rajusti skaalattava tuotantoaan ja materiaalinkäyttöään alas. Eläminen luonnon kanssa sopusoinnussa on mietittävä uudelleen. Lopuksi Hickel myöntää, että hän pelkäsi aluksi käyttää tässä kirjassa degrowthia keskeisenä aatteena, mutta ymmärsi, että se kuvaa tätä kaikkea mitä tässä on käyty läpi. Degrowth alkaa siitä prosessista, että me otamme vähemmän, mutta se päättyy siihen, että meillä on koko joukko uusia mahdollisuuksia järjestää elämämme paremmin.
Kommenttiraita: Marillion, Less is More
Päätän tämän kirjoitussarjani anekdoottiin. Englantilainen, progressiivista rockia soittava yhtye Marillion teki vuonna 2009 levyn, jonka nimi on Less is More. Levy ei sisältänyt uutta materiaalia, kuin ainoastaan yhden kappaleen, mutta levy sisälsi uudelleensovituksia vanhoista kappaleista, riisuttuja versioita. Levyn jälkeisellä kiertueella nämä vanhat tutut soitettiin läpi uusin sovituksin. Laulaja ja keulahahmo Steve Hogarth avasi levyn ideaa yleisölle keikan välispiikissä: Mitä jää jäljelle kun valmis kappale avataan uudelleen ja siitä poistetaan kaikki turha, niin että vain luuranko on jäljellä. Halusimme nähdä voimmeko luoda jotain uutta ottamalla pois, eikä aina vain lisäämällä.
A wise man once said
A flower is only
A sexual organ
Beauty is cruelty
And evolution
A wise man once said
that everything could be explained with mathematics
He had denied
His feminine side
Now where is the wisdom in that?
– Marillion
Sarjan muut osat
Vähemmän on enemmän – Osa I: Descartes ja kapitalismi
Vähemmän on enemmän – Osa II: Onko meidän kaikkien tehtävä enemmän työtä?
Vähemmän on enemmän – Osa III: Mitä on hyvä elämä?
Lähteet
- Jason Hickel: Less is More – How degrowth will save the world (Penguin, 2020)
- Risto Isomäki: Maailmanparantajan muistelmat (Into,2023)
Rajallisen taivaan alla 