Tapahtui itäisessä Ruotsissa – Osa III

Olipa kerran kuningas, jonka valtakuntaan kuului kaksi hyvin erilaista kaupunkia. Toinen näistä kaupungeista oli Kiova ja toinen oli Turku…

Esipuhe – Mietteitä Tampereella, toukokuussa 2022

Ruotsi ja siinä samalla Suomi 1500-luvun lopussa. Onko muutamaa vuosikymmentä tutkittu erityisen paljon vai onko se vain muuten niin kiinnostava ja tapahtumarikas, että siinä tuntuu tavalliselle harrastajalle riittävän tutkittavaa. Niinpä minäkin, tässä sinnikkäästi 1600-luvulle pyrkien, tarvon edelleen 1500 luvun viimeisissä vuosissa. Eriskummallinen ajankohta tuo 1590-luku oli myös peilattaessa sitä nyt vuoden 2022 tapahtumiin. Kuningas Juhanan kuoltua pikkuveli Kaarle-herttua ryhtyi hybridivaikuttamaan suomalaisiin talonpoikiin kapinamielialaa lietsoen. Tässähän syytettiin myös Venäjää, koska Fleming, Venäjän sodan ylipäällikkönä keräsi raskaita linnaleiriveroja sotilaille talonpojilta. Samaan aikaan meidän hallitseva kuninkaamme oli Sigismund, joka oli samalla Puolan kuningas. Suurin osa nykyisestä Ukrainasta kuului tuolloin Puola-Liettuan alaisuuteen. Kiovalla ja Turulla oli siis sama kuningas!

Kun Kangaslan Kaarinoille kartanoja lahjoitellut Juhana oli kuollut, oikeus kruunuun oli perintökuninkuuden kautta siirtynyt hänen pojalleen Sigismundille. Herman Lindqvist kuitenkin kertoo, että Kaarle.herttua ei liiemmin aikaillut, vaan otti tosiallisen aloitteen käsiinsä ainoastaan kaksi päivää Juhanan kuoleman jälkeen. Hanskat todellakin lyötiin santaan ja valtakuntaa järjestettiin uuden näköiseksi. Suomeen Kaarle perusti mm. Vaasan ja Oulun.

Tukholmassa, marraskuussa 1573

Yksi askel taakse ja kaksi eteen. Jotta päästään eteenpäin pitää sotkeutua vielä kerran itse Kustaa Vaasankin avio-ongelmiin. Kustaan toinen puoliso Margareeta oli menehtynyt, mutta Kustaalla oli vielä lapsikatrasta hoidettavanaan. Tähän arvokkaaseen hoivatyöhönhän miehet ovat naispuoleisia puolisojaan kautta aikain enemmän tai vähemmän asemoineet. Kiitos ja arvostus on ollut vaihtelevaa.

Kirkkoa kaihersi kovasti se seikka, että Kustaa oli iskenyt silmänsä juuri 17-vuotta täyttäneeseen Stenbockin Katariinaan. Ikä ei ollut este, mutta sukulaissuhteet eivät olisi kirkolle kelvanneet. Tästä huolimatta elokuussa vuonna 1552 56-vuotias Kustaa astui kolmannen kerran avioon Vadstenan luostarikirkossa. Stenbockeille tämä oli iso juttu. Katariinan veljet pääsivät tätä kautta lääninherroiksi eri puolille ruotsia. Marraskuussa 1573 jo pitkään leskenä ollut Katariina järjesteli nuoremman sisarensa Ebban naimisiin kotonaan Tukholmassa. Aviomieheksi valikoitui suomalainen Klaus Fleming. On helppoa kuvitella, kuinka moni Suomea koskeva historiallinen käänne olisi voinut saada aivan erilaisen suunnan, jos tätä liittoa ei olisi solmittu.

Anu Lahtinen kertoo hienosti Ebba Stenbockin tarinan. Erityisen arvokasta on, kun pohdinta yltää Ebbaan ihmisenä. Monesti ajatellaan kovia kokeneen aatelisnaisen olleen jotenkin poikkeuksellisen vahva yksilö, mutta Lahtinen tuo esiin myös Ebban henkisen puolen suruineen ja kärsimyksineen.

Pohjassa, huhtikuussa 1597

Sosiaalisessa mediassa kysyttiin, mikä on suurin suomalainen kaupunki, jossa et ole käynyt? Kaivoin esiin listan Suomen kaupungeista väkiluvun mukaan järjestettynä. Vaasan kohdalla tunsin pientä epävarmuutta, mutta olen varmaan käynyt siellä joskus lapsena, ehkä. Etenin listalla, kunnes törmäsin Raaseporiin. Veikkaisin, että Uudellamaalla sijaitseva Raasepori se on, jossa en ole käynyt. Nykyiseen Raaseporiin liitettiin kuntaliitoksessa vanha Pohjan kirkkopitäjä vuonna 2009. Pohja oli perustettu jo 1300-luvulla.

Nuijasota oli sodittu ja elettiin vuoden 1597 huhtikuuta, kun nuijamiehet kukistauut marski Klaus Fleming ei tuntenut oloaan kovinkaan hyväksi nykyisessä Raaseporissa, itseasiassa vointi oli perin kurja. Nämä tuntemukset iskivät marskiin likimain Pohjan kirkon paikkeilla ja hän joutui keskeyttämään matkansa Turkuun ja käymään levolle Klemetti Eerikinpojan taloon. Klaun puoliso oli jo Turusta tulossa vastaan, tilanne ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, pappia kutsuttiin, eikä tämä sitten onnellisesti päättynytkään.

Karunassa, syyskuussa 2021

Oli varsin kaunis syksyinen sunnuntai koronavuonna 2021, kun yhdessä puolisoni kanssa suuntasimme Pirkanmaalta kohti Varsinais-Suomea. Määränpäänämme Karuna, joka on nykyään oma kuntansa, mutta oli vielä Ruotsin aikaan osa Sauvoa. Kirkkohistorian kahinaa-blogia pitävä historioitsija Ossi Tammisto tulisi pitämään luennon Kaarle-herttuan vaiheista 1590-luvulla, erityisesti Sauvossa. Ehdin paikanpäällä vaihtaa vain pari nopeaa sanaa Ossin kanssa. Myöhemmissä viesteissään hän oli hieman yllättynytkin, että niin pitkän matkan takaa oli joku vaivautunut saapumaan paikallishistorian takia, mutta minulle tuo luento osui kohdalleen juuri, kun olin tutustunut muilta osin kyseisen ajanjakson tapahtumiin.

Turussa, syyskuussa 1597

Jos olet lähdössä Turusta Viking Linen autolautalla auton kanssa Tukholmaan, niin kierrät Turun linnan, sen jäädessä autosi oikealle puolelle ja asetut lähtöselvitysjonoon. Vasemmalla puolellasi on Aurajoen suu. Syyskuussa 1597 tykinkuulat viuhtoivat ilman halki melko tarkaan tuossa kohdin osuen Turun linnaan, jossa edelleenkin on kuulien jättämiä jälkiä. Flemingin kuoltua, Kaarle-herttua oli päättänyt ottaa lopultakin Suomen haltuunsa ja pommitti linnaa armottomasti joen takaa kohoavalta Korppolaismäeltä. Aiemmin Pohjassa miehensä menettänyt Leskirouva Ebba yritti joukkoineen taistella vastaan, mutta puolustustahto mureni ja osa puolustavista sotilaista loikkasi hyökkääjän puolelle, Suomen Turku antautui.

Pöyhkeästi Kaarle asteli kohti Turun linnaa, jossa Ebba oli pihamaalla vastassa. Kaarle antoi Ebban johdattaa itsensä linnaan ja katsoi tarkasti miihin jalkansa asettaa mahdollisten miinojen varalta. Epäluuloisesti pälyilevä aatelisherra vaati saada nähdä jo keväällä menehtyneen marski Flemingin ruumiin, koska huhu oli kiirinyt, että Fleming olisikin luikkinut Puolaan ja arkku olisi täynnä aarteita. Niinpä kirstua käytiin avaamaan. Albert Edelfelt on maalannut tapauksesta kuuluisan maalauksen vuonna 1878. Kaarle-herttua ja Ebba seisovat Flemingin avatun haudan äärellä. Kaarlen kerrotaan nykäiseen Flemingiä parrasta ja käytiin ehkä keskustelu, jonka sanamuodot Anu Lahtinen muotoilee näin

Kaarle: Tämän pää olisi höllässä, jos tämä vielä eläisi
Ebba: Jos minun autuas herrani eläisi, ei olisi teidän armonne koskaan päässyt tänne sisälle

Parrasta nykäisyn ja oheisen keskustelun oikeellisuudesta on erilaisia tulkintoja. Yleisimmän käsityksen mukaan Klaus Flemingin arkkua ei avattu, saatika parrasta kiskottu, koska Fleming olisi ollut kesän yli säilöttynä jo ilmeisen huonossa hapessa. Näin uskovat muiden muassa Heikki Ylikangas ja kirkkohistorioitsija Tammisto. Lahtinen kuitenkin näkee tämän riittämättömänä perusteena. Balsamointi oli tuolloin jo tunnettua ja Ebballa oli käytössään taitavia välskäreitä, kuten kuuluisa Filip Kern. Lisäksi vainajia saatettiin säilyttää useassa sisäkkäisessä arkussa, joista sisin oli lyijyä ja hyvin tiivis.

Varsovassa, syksyllä 1597

Niin, siis tämä niin Turun, kuin Kiovankin virallinen kuningas Sigismund oli saanut vuonna 1596 siirrettyä Puolan pääkaupungin Krakovasta Varsovaan ja istui nyt Varsovassa samaan aikaan kun tuo ruotsalainen, muutaman hiussuortuvan hupaisasti pälvikaljunsa yli ristiin kammannut herttua tepasteli Turun linnassa, vallattuaan sen naisen, serkkunsa, hallusta. Tästä sukupuoliasiasta valtauksen yhteydessä koitettiin myöhemmin muuten hieman vaietakin.

Lieneekö Sigismund ollut ollenkaan aktiivinen, vai onko ansio ainoastaan suomalaisten sigismund-fanien, sillä aikaansaatiin huhu, että Sigismund olisi tulossa ottamaan Turun linnan takaisin, jolloin Kaarle jätti linnaan pienen sotajoukon ja luikki itse takaisin Ruotsin puolelle. Ottipa hän Ebban tyttärineen vielä mukaansa, vankeina. Sigigmundilaiset anastivat linnan helposti takaisin haltuunsa ja jatkoivat vielä operaatiotaan Upplantiin. Tämän on mainittu olevan ainoa sotilaallinen operaatio, jonka suomalaiset ovat koskaan tehneet Ruotsin mantereelle.

Sauvossa ja Marttilassa, elokuussa 1599

Kaarle-herttua oli käynyt Ruotsissa hieman rauhoittumassa, mutta varusti uudestaan laivansa ja lähti sotaisin aikein kohti Suomenniemeä. Nyt ei mentäisi suoraan Turkuun, vaan suoritettaisiin koukkaus Sauvon kautta. Kaarlen laivoja rantautui muutamassakin eri paikassa, mutta Kaarle itse tiettävästi Sauvon Kärkiniemessä. Rantautumisen olosuhteita on hieman hankala kuvitella. Vedenpinta oli ainakin selvästi nykyistä korkeammalla. On syytä huomioida, että laivoissa tuotiin ratsuväkeä ja hevosetkin oli saatava maihin.

Sauvossa ei isompaa vastusta koettu, niinpä Kaarle eteni sisämaahan ja löi Akseli Kurjen joukot verisessä taistelussa Marttilassa. Taistelun muistomerkki löytyy Hämeen härkätien ja Paimionjoen väliseltä kaistalta. Tämänkertainen hyökkäys johti koko Suomen valtaamiseen ja sigismundilaisten, aiempien Flemingin joukkojen, kukistumiseen.

Turussa, marraskuussa 1599

Verinen jälkinäytös käytiin Turussa ja Helsingissä. Turussa 14 flemingiläistä aatelista teloitettiin Turun vanhalla suurtorilla 10. marraskuuta 1599, joukossa Flemingin pojat Johan ja Olavi, sekä avioton poika Niilo Iivarinpoika. 1500-luku oli päättynyt Suomen näkökulmasta vallanvaihtoon.

Sisällissotaa Kaarle joutui käymään vielä useamman vuoden, ennenkuin hän sai kruunun päähänsä. Hänestä tuli Kaarle IX. Kaarlen lapsikatraan keskivaiheilla varttui poika, josta oli tuleva seuraava Ruotsin kuningas. Kenestäkään Ruotsin kuninkaasta ei ole kirjoitettu niin paljoa, kuin tästä kyseisestä Kaarlen jälkeläisestä. Tarinaan liittyy miekan kalistelua siellä ja täällä, mutta myös merkittäviä vaiheita kansallisvaltion synnyssä. Unohtaa ei sovi myöskään ”merimatkaa”, eli kuuluisaa vesillelaskua ja neitsytmatkaa, jonka lyhyydelle Titanickin kalpenee.

(Kirjoituksen artikkelikuvassa näkymä Karunan uimarannalta Kärkiniemeen, Kaarle-herttuan oletettuun maihinnousupaikkaan. Kuva: Maarit Koivumäki)

Kirjallisuutta

Kirjoituksen lähteenä olen internetin lisäksi käyttänyt seuraavia kirjoja

Herman Lindqvist: Villit Vaasat (2018)

Vaasan sukupuun läpikäyvä teos runsaasti populäärihistoriaa kirjoittaneelta ruotsalaiskirjailijalta

Herman Lindqvist: Villit Vaasat kirjan kansi. Kannessa useita Vaasan suvun jäseniä. Kustaa keskellä. Kristiina, Kaarle, Sigismund jne.
Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar (2021)

Harvinainen 1500-luvulla eläneen suomalaisen aatelisnaisen kuvaus

Anu Lahtinen: Ebba, kuningattaren sisar kirjan kansi.. Kannessa maalaus Ebbasta vanhana, vakava nainen, musta huivi.

Muut lähteet

Kaarle-Herttuan maihinnousu 1599 Kärkiniemeen. Ossi Tammiston Luento Karunan kalliorannassa 19.9.2021
https://kirkkohistoriankahinaa.blogspot.com/

Aiemmin sarjassa käsiteltyä kirjallisuutta

  • Heikki Ylikangas: Kustaa Vaasa ja hänen uhmaajansa (2021)
  • Juha Hurme: Niemi (2017)
  • Herman Lindqvist: Kun Suomi oli Ruotsi (2014)
  • Heikki Ylikangas: Nuijasota (1977/1996)
  • Mirkka Lappalainen: Susimessu (2009)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s